Recent Posts

    Eroottinen fantasia pari etsii homoseksuaaliseen miestä

    Biseksuaalinen henkilö voi olla joko homo- tai heteroliitossa, kun kumppanin sukupuolella ei ole väliä. Biseksuaalisuuden voisi siis sanoa olevan jotain homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden välillä.

    Biseksuaali voi siis olla myös aseksuaali, jos kiinnostusta seksiin ei ole, kertoo Seta ry: Ihmisen kuva omasta seksuaalisesta suuntautumisesta muodostuu yleensä murrosiän aikana tai sen jälkeen.

    Suuntautuminen voi kuitenkin muuntua ajan saatossa ja näin esimerkiksi murrosiässä itseään heteroseksuaalina itseään pitävä henkilö voi huomata myöhemmin itsessään biseksuaalisia piirteitä ja tajuta keski-iässä olevansakin homoseksuaali. Kun kysymys on biseksuaalisuudesta, voi herätä kysymys siitä, kuinka ihminen voi pitää molemmista biologisista sukupuolista. Hän saattaa kokea saavansa naisilta jotain sellaista, mitä ei miehiltä saa — ja päinvastoin. Joillekin biseksuaaleille kumppanin sukupuolella ei ole mitään väliä, vaan he ihastuvat ihmiseen tämän omaan sukupuolikäsitykseen katsomatta.

    Joskus taas biseksuaali kokee molemmat sukupuolet viehättävinä ja potentiaalisina kumppaneina, Karvinen selittää. Seksuaalisuus on enemmän kuin pelkkää seksiä. Biseksuaalisia fantasioita voi esiintyä myös itseään täysin homo- tai heteroseksuaalina pitävillä ihmisillä.

    Biseksuaalisuutta onkin pidetty eräänlaisena muoti-ilmiönä. Jotkut psykologit ovat jopa väittäneet, että jokainen ihminen olisi syntyessään biseksuaali. Biseksuaalisuus on myös nähty murrosikään liittyvänä kehityksen vaiheena ja kokeiluna, kun nuori vielä etsii itseään ja suuntautumisidentiteettiään. Kuitenkin yhteiskuntamme heteronormatiivisuus vaikuttaa lasten kehitykseen yrittämällä kovasti kasvattaa heitä heteroiksi. Uskon, että jos yhteiskuntamme tarjoaisi useampia hyväksyttyjä seksuaalisen suuntautumisen malleja, se olisi seksuaalisesti rikkaampi ja moninaisempi, Karvinen miettii.

    Biseksuaalisuudesta on seksuaalineuvojan mukaan alettu puhua positiiviseen sävyyn vasta viimeaikoina. Biseksuaalisuus voi kuitenkin olla myös pysyvää, ja henkilö voi ymmärtää oman biseksuaalisuutensa ei ainoastaan murrosiässä, vaan myös esimerkiksi vasta keski-iässä. Biseksuaalisuuden kokeminen on hyvin moninainen ja yksilöllinen asia. Biseksuaaliset ovat merkittävä seksuaalivähemmistö niin muualla maailmassa kuin Suomessa.

    Ihmisten seksuaalisen suuntautumisen kartoittaminen on hankalaa, mutta jonkin verran tiedetään siitä, että suomalaisista 5—30 prosenttia ilmoittaa olevansa jotain muuta kuin täysin heteroita.

    Esimerkiksi sillä, millaisia kysymyksiä esitetään, kenelle ja missä tilanteessa, on vaikutusta saatuihin tuloksiin. Biseksuaalin tykätessä niin naisista kuin miehistä, ei kumppanin etsiminen ja parisuhteen perustaminen ole toisen ihmisen sukupuolesta kiinni. Biseksuaali voi ryhtyä suhteeseen joko samaa tai eri sukupuolta olevan henkilön kanssa, jolloin kyseessä on ulkopuolisen näkökulmasta joko homo- tai heteroliitto.

    Tällöin hän ei tee eroa sukupuolten vaan persoonien välillä. Jos biseksuaalinen nainen rakastuu toiseen naiseen, on naissuhde luontevampi vaihtoehto.

    Biseksuaali on biseksuaali silloin kun löytää tämän identiteettinsä eikä vasta sitten kun on tehnyt biseksuaalisia tekoja, aivan kuten heterokin voi olla hetero ilman ainoaakaan seksuaalista tekoa. Tiettyjä asioita kokeneesta henkilöstä ei tule tämän ryhmän tai vähemmistönjäsentä ellei hän itse koe tämän käytöksen kuuluvan oman identiteettinsä osaksi.

    Kontula ja Haavio-Mannila, , Homoseksuaalisuus on eroottista ja emotionaalista vetovoimaa samaa sukupuolta oleviin. Huuska Homoseksuaali-termin alle mahtuvat niin miehet kuin naisetkin.

    Kun halutaan yhtä aikaa ilmaista sekä sukupuolta että seksuaalista suuntautumista,voidaan puhua lesboista homoseksuaalinen nainen, emotionaalinen ja seksuaalinen halu kohdistuu naisiin tai homomiehistä. Kaikki eivät pidä homoseksuaali tai lesbo -sanoista tai eivät muuten vaan identifioidu niihin,vaikka määritelmän mukaan voisivatkin pitää termiä omanaan.

    Toisinaan kuulee lesbojen sijaan puhuttavan esimerkiksi naista rakastavista naisista. Toisinaan, kun miehellä on seksiä miehen kanssa, hän ei meillä itseään sen enempää homo- kuin biseksuaaliksikaan, vaan on yksinkertaisesti vaikkapa mies jolla on seksiä miehen kanssa.

    Bi-ihminen voi ihastua, rakastua, kaivata hellyyttä, läheisyyttä, rakkautta, seksiä, kumppanuutta tai joitakin näistä sukupuolesta riippumatta tietyltä ihmiseltä tai tietyiltä ihmisiltä. Jotkut biseksuaalit kokevat ihastuvansa itseään viehättäviin miehiin ja naisiin, toiset kokevat ihastuvansa itseään viehättäviin ihmisiin tai mieheyden ja naiseuden yhdistelmiin ihmisissä.

    Useimmiten biseksuaalia kiinnostaa eroottisesti enemmän jompikumpi sukupuoli; toisinaan häntä kiinnostavat yhtä paljon kummankin sukupuolen jäsenet. Biseksuaali voi myös kokea eroottisen kiinnostuksensa eri sukupuoliin joustavaksi ja muuttuvaksi eri elämänvaiheissa.

    Silloin kun biseksuaali elää parisuhteessa, biseksuaalisuus ei sinänsä määritä parisuhteen muotoa; bi-ihmisten parisuhteet voivat olla esimerkiksi pitkä- tai lyhytaikaisia, avoimia tai uskollisia, kuten heteroiden, homojen ja lesbojen parisuhteetkin. Lainaan tässä myös Suvi Ronkainen ajatuksia biseksuaalisuudesta: Sekä itseymmärrys että seksuaalisuhteiden kuviot muuttuvat voimakkaammin ajan myötä kuin homojen tai heteroidenelämässä. Lisäksi biseksuaalien´biseksuaalisuus´- kun ajatellaan biseksuaalien rakastumista, eroottista halua tai seksikumppanien sukupuolijakaumaa vaihtelee puhumattakaan siitä, millä tavoin he itse biseksuaalisuuttaan käsittelevät ja elävät.

    Joillekin henkilöille biseksuaalisuus liittyy yksinkertaisesti seksiin samalla kun yhteisöksi, johon sitoudutaan,nimetään lesbot tai homot. Toiselle henkilölle biseksuaalisuus on ehkä tekniikkaa: Kolmannelle biseksuaalisuus on syvää rakastumista sekä naisiin että miehiin. Neljännelle biseksuaalisuus on heteroseksismin feminististä vastustamista samalla, kun henkilö ehkä elää heteroseksuaalisessa suhteessa.

    Biseksuaalit ovat kirjava joukko! Kathleen Bennet kiteyttää biseksuaalisuuden seuraavasti: Biseksuaalisuus on orientaatio, joka koostuu merkitysten varjopaikoista, rakkauden ja halunsiirtyvistä vektoreista. Se on nimettävissä vain identifioimalla itse itsensä, mikä ei ole helppo tapa sitoutua. Mutta tällä tavoin biseksuaalinen identiteetti haastaa dualismin. Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksuaalinen suuntautuminen.

    Siihen kuuluu esimerkiksi erilaiset erotiikan "alalajit", joita tässä kutsunlisämausteiksi. Toisinaan sen ovat tekoja, toisinaan toiveita,toisinaan fantasioita. Mainitsen tässä joitakin lisämausteita, pääasiassa niitä, jotka helposti ihmisten mielissä menevät sekaisin transvestisuuden kanssa.

    Fetisisti kokee eroottista nautintoa tai voimakasta kokonaisvaltaista mielihyvää ollessaan tekemisissä fetissinsä, tietyn esineen tai asian kanssa. Fetissi voi olla esimerkiksi materiaali nahka, pitsi? Fetissi herättää voimakkaita kiihottavia mielikuvia, jotka voivat suoraan liittyä eroottisiin fantasioihin tai olla intensiivisiä mutta vaikeasti kuvattavia tunteita, mielikuvia ja tunnelmia herättäviä vertaa unien tunteisiin ja tunnelmiin, joita usein on mahdotonta kuvata.

    Fetissi voi olla myös yksilöllinen, vain tietyn fetisistin mielikuvitusmaailmaan vetoava. Toisille ihmisille fetisismi on heidän seksuaalisessa suuntautumisessaan kaikkein keskeisintä, toisille se on osa seksuaalielämää tai lisänautinnon tuoja. Voidaan ajatella, että taipumus ladata seksuaalisesti tiettyjä objekteja on meissä kaikissa.

    Voisi väittää,että kulttuurissamme kaikkein yleisin fetissi tällä hetkellä on sukupuoli, koska niin monet kokevat poissulkevasti vain toisen sukupuolen jäsenet itseään kiihottaviksi. Yksi fetisitisyyden muoto on transvestinen fetisistisyys, jolloin ristiinpukeutuminen voi myös olla yksieroottisen roolileikin toteuttamismuoto. Jotkut miehet pukeutuvat naisten vaatteisiin, vaikkapa alusvaatteisiin tai pitkiin sukkiin, joko itsetyydytyksen tai muun seksuaalisen tyydytyksen yhteydessä.

    Silloin ei kyseessä ole transvestisuus eikä transseksuaalisuus vaan siis fetisistisyys, tarkemmin sanottuna transvestinen fetisistisyys. Miehiä, jotka saavat seksuaalista mielihyvää pukeutumalla naisten alusvaatteisiin, sukkahousuihin tai pitkiin sukkiin, lienee Suomessakin useita kymmeniä tuhansia. Se kohta, jossa transvestinen fetisistisyys loppuu ja transvestisuus alkaa tai toisinpäin , on toisinaan vaikeasti määriteltävissä vaikkakaan siis kaikilla transvestiiteilla ei transvestisuuteen liitykään seksuaalista mielihyvää.

    Ehkä selkein konkreettinen ero transvestiitin ja transvestisen fetisistin välillä on se, että fetisisti tavoittelee tällä keinoin pelkkää seksuaalista mielihyvää, jolloin hän yleensä haluaa riisua naisellisen vaateparren pois laukeamisenjälkeen. Useimmat naisten vaatteita käyttävät miehet tietävät itse, kumpaan ryhmään kuuluvat. Vaikka rajan tekeminen transvestiitin ja transvestisen fetisistinvälille saattaa toisinaan tuntua hiusten halkomiselta, henkilön itsensä kannalta saattaa kuitenkin olla hyvinkin tärkeää löytää oikeamääritelmä.

    Transdiggari saattaa kokea eroottisesti puoleensavetäväksi sen, että samassa ihmisessä yhdistyy häntäkiehtovalla tavalla maskuliinisiksi ja feminiinisiksi kulttuurissamme määriteltyjä ominaisuuksia. Transdiggari saattaa myös ihastua ihmisiin, jotka hän kokee toisaalta miehiksi ja toisaalta naisiksi.

    Ekshibitionistille tuottaa eroottista mielihyvää omien ruumiinosien, ruumiinmuotojen tai seksuaalisen toiminnan tarkoituksellinen paljastaminen toisten ihmisten katseille. Ekshibitionisti voi paljastaa ruumiinosia ja-muotoja yhtä hyvin riisuutumalla kuin pukeutumallakin, esimerkiksi minihameeseen, läpinäkyviin vaatteisiin tai tiukkoihin farkkuihin. Ekshibitionismissa nautintoa voi myös tuottaa toisten katseiden kohteena oleminen tai tietoisuus toisten läsnäolosta masturbaation tai seksin aikana.

    Vastuullinen ekshibitionisti on tietoinen siitä, että hän ekshippaillessaan voi käyttää valtaa hallitsemalla toisten ihmisten tilaa, näkökenttää tai yksityisyyttä esiintymisellään.

    Huomaavainen ekshippari toteuttaakin eroottisuuttaan muut huomioiden, esimerkiksi esittäytyen vain vapaaehtoiselle ja roolileikissä mukana olevalle yleisölle. Yksi ekshibitionismin muoto on huomionhakeminen vaatteiden ja muun tyylin avulla. Jonkun miehen ekshibbailun tarvetta saattaa tyydyttää näyttäytyminen muiden joukossa naiseksi pukeutuneena. Olennaista ei hänelle kuitenkaan ole nimenomaan juuri naisenulkoasun valitseminen, saman tarpeen saattaisi tyydyttää liikkuminen vaikkapa avaruusolion näköiseksi laittautuneena.

    Tärkeintä on että saa näyttäytyä ja että tulee nähdyksi. Voyeristisuus ei liity transvestisuuteen, mutta koska edellä käsiteltiin ekshibbailua, niin otetaan sitten voyeristitkin täydentämään eroottistenlisämausteiden kirjoa.

    Voyerismissa eroottista mielihyvää tuottaa toisten ihmisten ruumiinosien, ruumiinmuotojen tai seksuaalisen toiminnan, esimerkiksi seksin tai masturbaation,katseleminen. Katselemisesta saatavaa seksuaalista mielihyvää voi toteuttaa elokuvien, teatterin tai pornografian välityksellä, fantasioissa,seksileikeissä toisten ihmisten kanssa ja autoerotiikassa. Osakatselemiseen liittyvää nautintoa saattaa olla katsottavaan henkilöön tai henkilöihin samaistuminen.

    Huomaavainen voyeristi ottaa eettiset näkökohdat huomioon, jos hän nauttii erityisesti katsellessaan ihmisiä, jotka eivät tiedä olevansa katsottavina.

    Sadomasokisti saa eroottista nautintoa toisen alistamisesta tai alistetuksi tulemisesta, kivun kokemisesta tai tuottamisesta roolileikeissä. Sadomasokismi ei ole väkivaltaa vaan vapaaehtoista ja nautinnollista valtaleikkiä, johon voi kuulua esimerkiksi kuvitteellisia rooleja ja rooliasuihin pukeutumista, mielikuvia, sanallista nöyryytystä, solvauksia tai uhkauksia, sitomista,kuritusta, viiltelyä tai ruoskintaa.

    Sadomasokismissa henkinen tai ruumiillinen alistaminen ei ylitä osallistujien sietokykyä, vaan osallistujat sopivat yhdessä roolileikin sisällöstä ja turvasanoista. Turvasanoilla voi jännitteen katoamatta ohjailla tapahtumia, esimerkiksi keskeyttää leikin tai lisätä sen intensiteettiä. Jos osallistujien sietokyky esim. Sadomasokististen roolileikkien voikin ajatella edellyttävän erityistä luottamusta,yhteisymmärrystä ja sopimista osallistujien kesken. Henkilöstä, joka on erityisen mieltynyt alistamiseen, voidaan käyttää käsitteitä sadisti, aktiivi, top ja alistetuksi tulemisesta nauttivasta masokisti, passiivi ja bottom.

    Passiivi käsite alistuvasta osapuolesta on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtava, että alistuva osapuolihan aktiivisesti toteuttaa fantasioitaan ja kontrolloi kokoajan roolileikkiä turvasanoilla. Sadomasokistiset unet ja fantasiat sekä seksikäytännöt ja mielikuvat kuten "toisen ottaminen" tai "otetuksi tuleminen" tai "antautuminen" ja kivusta nauttiminen, esimerkiksi fritsujen muodossa, ovat hyvin yleisiä. Jokainen voikin itse päättää, milloin sadomasokismi on hänelle niin tärkeä osa hänen omaa seksuaalisuuttaan tai identiteettiään tai milloin hän samaistuu niin paljon SM-osakultturiin, että haluaa määritellä itseään sadomasokismiin liittyvillä käsitteillä.

    Tämäkin on transvestisuudesta irrallinen ilmiö. Autoerotiikka on eroottista nautintoa, jota ihminen saa omasta ruumiillisuudestaan, aistillisuudestaan ja mielikuvituksestaan. Autoerotiikassa seksuaalista mielihyvää voivat tuottaa unet, fantasiat, kuvitelmat, omanruumiin katseleminen, kosketteleminen haistelu tai maistelu, masturbaatio, pukeutuminen ja riisuutuminen tietyllä tavalla, itsensä ja muiden kuvitteleminen kiihottaviin rooleihin.

    Fantasioissaan voi ylittää ajan, paikan, henkilöiden ja omien moraalikäsitysten rajoja ja nauttia sellaisestakin, mikä todellisuudessa ei olisi itselle mahdollista toteuttaa. Autoerotiikka on myös käytännössä lähes aina turvaseksiä. Kulttuurissamme autoerotiikka arvotetaan toisinaan vähempiarvoiseksi korvikkeeksi "oikealle seksille" toisen ihmisen kanssa. Ei ole kuitenkaan mielekästä asettaa arvojärjestykseen erotiikkaa toisen ihmisen kanssa ja autoerotiikkaa - jos pitää ruisleivästä, ei kai ole kiellettyä nauttia myös ranskanleivästä.

    Joillakin se on fantasia, jonka haluaa säilyttääkin sellaisena, joillekin se on toteutumista odottava haave. Oli kummin vain, ei kyseessä automaattisesti suinkaan ole orastava transvestisuus. Edellä olevat määritelmät ovat vain yksi vaihtoehto avata käsitteiden sisältöä eivätkä varmasti kaikin osin tee oikeutta kohteelleen.

    Monipuolisten ilmiöiden määritteleminen lyhyesti mutta kattavasti on ylivoimainen tehtävä. Kaikkia määritelmiä ei ole tarpeen tuntea, tavoitteena on ollut luoda katsaus seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuuteen ja monitasoisuuteen. Luokittelu ei siis sinänsä ole oleellista ja toisinaan se voi olla haitallistakin.

    Sanat ovat kuitenkin ilmaisun ja ymmärtämisen välineitä. Monelle on tärkeää löytää erilaisten määrittelyjen rajoja, jotta saisi selvää siitä, mikä oikein itse on. Toisinaan eri määritelmien erot voivat ensilukemalta tuntua hiustenhalkomiselta, mutta lähemmin tarkasteltuna ne saattavat osoittautua hyvinkin merkityksellisiksi. Toisaalta, määritelmien kanssa voi käydä kuten minulle: Lähtiessäni sieltä kysymykseni oli mikä on nainen ja mitä on mies.

    Työskennellessäni Transtukipisteeltä törmäsin toistuvasti samoihin transvestisuutta koskeviin kysymyksiin. Tässä niistä joitakin vastauksineen.

    Kuinka paljon transvestiitteja on? Määrän tutkiminen on vaikeaa, koska ilmiö on niin moniselitteinen ja eri tavoin koettu, eikä tietotransvestiittien määrästä ole loppujen lopuksi myöskään ole kovin oleellinen. Tutkimuksia on kuitenkin tehty. Tuoreimmissa tutkimuksissa on arvioitu, että noin kaksiprosenttia miesväestöstä on transvestiitteja.

    Suomenkokoisessa väestöpohjassa se tarkoittaisi osapuilleen Pukeutuuko transvestiitti joka päivä naisten vaatteisiin? Toisessa ääripäässä on transvestiitti, joka päivisinkin pitää naisten vaatteita niin paljon kuin mahdollista vaikkapa muiden vaatteiden alla ja sitten iltaisin kotiin päästyään pukeutuu naiseksi kokonaan. Toisessa päässä on transvestiitti, joka laittautuu muutamankerran vuodessa ja silloin kunnolla.

    On myös kaikkea siltä väliltä. Transvestiittien tarve osa-aikatyttöilyyn ei ole vakio. Joillakin tarve on suurimmillaan kesäisin: Ovatko transvestiitit miehenäkin naisellisia eleissä ja puhetyylissä ja muutenkin?

    Transvestiittimiesten arkiroolien variaatio on yhtä laaja kuin miesten ylipäätäänkin. Miksi transvestiitit pukeutuvat niin tökerösti, että heidät erottaa kadulla? Monet transvestiitit eivät erotu muista kadulla kulkijoista. Kuinka voisi huomata niitä, joita ei huomaa? Se, kuinka selvästi transvestiitti erottuu naisista, riippuu esimerkiksi siitä, kuinka kauan asiaa on opeteltu.

    Kadulla erottuminen voi myös johtua siitä, että kaikki transvestiitit eivät haluakaan esittää naista täydellisesti, vaan jotkut haluavat säilyttää luonnollisen äänenkorkeutensa tai oman kävelytyylinsä eikä heitä haittaa tulla tunnistetuksi "miehenä, joka pukeutuu naiseksi".

    Raja genderblendereihin tulee joidenkin kohdalla epäselväksi - jotkut transvestiitit viestivät tahallaan yhtä aikaa feminiiniä ja maskuliinia. Tarvitseeko transvestiitin olla kauniin naisen stereotyyppi, eiväthän biologisetkaan naiset pidä sitä automaattisesti velvollisuutenaan. Osa-aikatyttöily auttaa pääsemään hetkeksi eroon syntymäsukupuolen määrittelemästä roolista, jolloinka antoisinta on saada itse määritellä roolinsa edes silloin.

    Tärkeintä on löytää se mitä itse haluaa, eikä se mitä muut odottavat. Ei tarvitse olla objektiivisesti ja absoluuttisesti kaunis, tärkeää on ilmentää itseään itselleen omimmilla tavoilla ja löytää asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä riippumatta siitä, mahtuvatko ne naisen tai transvestiitin stereotyyppiin tai johonkin muuhun valmiiksi määriteltyyn kuvaan.

    Monilla transvestiiteilla on kuitenkin valtava kunnianhimo hioa naisrooliaan harjoittamalla ulkomuodonlisäksi myös naisellisia eleitä ja intonaatiota. Heitä ei kadulla tunnista transvestiitiksi muidenvastaantulijoiden joukosta. Mihin transvestiitit naiseksi pukeutumisellaan tähtäävät? Tavoitteet ja tarpeet ovat hyvin erilaiset. Joillekin transvestiiteille on tärkeää saada liikkua muiden joukossa tyttöillessään.

    Joillain on tarve sulautua "tavallisten" naisten joukkoon. Joku toinen taas toivoo erottuvansa muista naisista vaikkapa kaikkein parhaimman näköisenä tai tietoisesti viestittäen olevansa ei nainen vaan mies, joka on pukeutunut naiseksi. Transvestisuus on monelle merkittävä tapa purkaa stressiä: Tai vaatteilla flirttailulla voi tuoda elämään iloa ja jännittävyyttä. Jotkut tyttöilevät ainoastaan yksin ollessaan. Monille heistä se tuntuu käytännön pakolta, koska muiden joukkoon lähteminen on pelottavaa.

    Joillekin se tuntuu omimmalta tavalta toteuttaa transvestisuutta; tarvetta yleisöön ei itsen tai kumppanin lisäksi ole. Eräs transvestiitti määritteli osa-aikatyttöilyä omalla kohdallaan yksinkertaisesti näin: Maya Kerosuo on tehnyt gradunsa transvestisuudesta.

    Hänen tutkimukseensa osallistui 37 transvestiittia ja 18 transgenderistiä ja tutkimus toteutettiin postitetun kyselylomakkeen avulla. Motiiveista tärkeimmiksi Kerosuo löysi tunteiden ilmaisemisen, roolihelpotuksen ja identiteettiaspektit. Ovatko transvestiitiksi tulleen miehen vanhemmat lapsena toivoneet mieluummin tyttöä, ja sitten käy näin?

    Johtuuko transvestisuus dominoivasta äidistä ja etäisestä isä-suhteesta? Koska sukupuoli-identiteetti perustuu tunteeseen, sen syntymisen selvittäminen ylipäätäänkin on vaikeaa. Transvestisuuden alkuperää on maailmalla paljon tutkittu, mutta pitävää selitystä ei ole vielä löytynyt.

    Tällä hetkellä tutkimuksen painopiste näyttää siirtyneen psyykkisistä ja kasvatuksellisista tekijöistä fyysisiin tekijöihin. Viimeksi on tutkittu mm. Transvestiittien kromosomisto ja hormonitoiminta eivät tähänastisten tutkimusten valossa kuitenkaan poikkea valtaväestöstä.

    Asiaan perehtyneiden tutkijoiden kesken vallitsee yksimielisyys siitä, että transvestisuus on pysyvä ominaisuus. Intensiivisyys saattaa vaihdella ja voi tulla vuosienkin mittaisia jaksoja, jolloin transvestisuus on unohduksissa, mutta taipumus pysyy.

    Siitä ei voi itse parantaa itseään, eikä lääketiedekään voi tarjota asiaan parannusta. On varmaan tuhat tapaa miehen löytää korsetin alla sykkivä naisen sydän. Elämäntilanne, itsetunto ja elämänkokemukset vaikuttavat siihen, mitä, miten ja milloin ihminen ylipäätään itsestään löytää ja mitä siitä uskaltaa ja voi ottaa mukaansa.

    Transvestisuuden tunnustamiseen, edes itselleen, on ihmisillä hyvin erilaiset mahdollisuudet, mikä johtaa monenlaisiin elämänkulkuihin. Identiteetin kehittyminen ei ole staattinen olotila vaan elämänmittainen prosessi. Transvestisuus on ilmiönä laaja ja moni-ilmeinen ja se sisältää toisistaan kovinkin paljon eroavia elämisen muotoja.

    Sen vuoksi sen määrittelykin on vaikeaa eikä siitä voida sanoa juuri mitään, mikä olisi tosi kaikkientransvestiittien kohdalla. Usein transvestisuus määritellään pukeutumisen kautta: Tämä määritelmä ei ole aivan väärä mutta painottaa epäolennaista asiaa. Pukeutuminen on yksinäkyvistä keinoista ilmentää sukupuolta, muita keinoja ovat esimerkiksi eleet, kävelytapa ja puhetyyli sekä hiukset ja meikkaus.

    Näiden ulkoisten piirteiden painottamisen sijaan transvestisuutta tulisi tarkastella ennemminkin sisäisistä lähtökohdista käsin. Vaatteiden kautta saatu mielihyvä ei transvestiitilla välttämättä liity siihen,että ne ovat nimenomaan naisten.

    Ennemminkin on kysymys siitä, että naisille suunnitellut vaatteet ovat usein kauniimpia, värikkäämpiä ja miellyttävämmän tuntuisia ja ne mahdollistavat laajemman ja persoonallisemman tyylillisen itseilmaisun. Naisten mieltymystä vaikkapa pehmeisiin materiaaleihin tai eroottisiin alusvaatteisiin pidetään luonnollisena. Kuitenkin myös monen miehen mielestä jonkin perinnäisesti naisten vaatteenmateriaali, vaikkapa silkki, tuntuu iholla mukavalta, tai korsetin rutistus silloin tällöin tuo elämään mukavan lisän.

    Toisaalta, miesten normialusvaatteet eivät tavallisesti ole varsinaisesti eroottisia tai edes esteettisiä. Luulisi että monet nauttisivat esteettisestä alusvaatekerrasta paitsi itsenä myös kumppaninsa päällä, sukupuoleen katsomatta.

    Kyse on siis asioista, jotka ovat naisille sallittuja ja suorastaan toivottuja,mutta joiden rajaaminen yksinomaan naisten oikeudeksi tuntuu tarkemmin ajateltuna keinotekoiselta. Suuri osa transvestiiteista muistaa jo alle kouluikäisenä samastuneensa joissain asioissa tyttöihin ja lainailleensa sisarten vaatteita. Keski-ikä pukeutumisen aloittamiselle oli ko. Usein transvestiitti koettaa 10 - 20 vuotta tukahduttaa tämän puolen itsestään.

    Tarinat,joissa vaatekerta ja muut asiaan kuuluvat tarvikkeet on poltettu, myyty ja lahjoitettu pois moneen kertaan, ovat tavanomaisia. Syyllisyys, häpeä ja sairauden pelko johtavat monenlaisiin parannuksenteko- ja parantumisyrityksiin.

    Uskallus ja ulostulo ympäristölle ajankohtaistuvat monilla kriisien jälkeen nelissäkymmenissä, kun itsensä hyväksyminen ja itsetunto mahdollistaa sen. Ulostulolla tarkoitetaan tässä sitä prosessia, jossa henkilö oppii hyväksymään oman transvestisuutensa ja alkaa toteuttaa sitä ilman jatkuvaa pelkoa ilmitulemista. Ensimmäinen askel on vaikea, mutta sen jälkeen tilanne helpottuu yleensä nopeasti ja alun vaikeutta on myöhemmin hankala edes oikein ymmärtää.

    Tuen piiriin tulevat transvestiitit ovat useimmiten keskimääräistä paremmin koulutettuja insinöörejä, juristeja,lääkäreitä, yrittäjiä ; suurin osa on työelämässä. Kyse lienee siitä, että kynnys lähteä asian kanssa liikkeelle on sitä korkeampi, mitä vaikeampi elämäntilanne muutoinkin on.

    Sen johdosta "ulos" tulevat ne, joilla elämäntilanne on muuten hyvä ja joiden itseluottamusta transvestisuus ei murenna,vaan kenties jopa vahvistaa sitä. Voisi olettaa, että koulutuksen myötä myös suvaitsevuus kasvaa ja paineet pienenevät ja tulee henkistä joustavuutta ilmaista itseään mahdollisimman kokonaisesti.

    Paradoksaalisesti tässä kuten monessa muussakin yhteiskunnan palvelumuodossa tuen ulkopuolelle jäävät ne, joilla vaikeudet ovat suurimmat. Yhteydenottaminen esimerkiksi Transtukipisteeseen merkitsee sitä, että ensimmäinen askel kohti itsensä hyväksymistä on otettu. Mutta kuinka tavoittaa ne, joilla ei ole voimia ja uskallusta ensimmäiseen yhteydenottoon?

    Historia ja kulttuurintutkimus tuntevat transvestiittimaisia elämäntapoja monilta eri ajoilta ja eri maailmankolkista. Kaikissa kulttuureissa on ollut ihmisiä,jotka ovat etsineet keinoja vapautua jäykistä sukupuolirooliodotuksista. Asennoituminen sukupuolirooleihin ja niiden eroihin on voimakkaassa murrostilassa.

    Transvestisuus on näyttäytynyt meidän kulttuurissamme eri sukupolville hyvin eri tavalla. Vielä 10 - 20 vuotta sitten miehensukupuoliroolin ylittäminen naiseksi pukeutumalla herätti hämmennystä, puhumattakaan aiemmista vuosikymmenistä, mutta asenneilmastossa tapahtuneiden muutosten johdosta transvestiitin elämä on nykyään helpompaa.

    Vielä nykyäänkin transvestiitilta saattaa viedä kuitenkin vuosia tai vuosikymmeniä, ennen kuin hän pystyy hyväksymään oman erityislaatunsa. Yleisimpiä seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyviä harhaluuloja on, että transvestiitit ovat homoseksuaaleja.

    Transvestiitit ovat kuitenkin heteroyhteisön tuote siinä mielessä, että jotkut heteroelämää elävät miehet kaipaavat mahdollisuutta ilmentää naisellisia puoliaan mahdollisimman moni-ilmeisesti. Homojen alakulttuurissa on myös ristiinpukeutumista, mutta siellä naiseksi pukeutuvat miehet määrittelevät itsensä drag queeneiksi, jolloinka he mainitsevat eroksi transvestiitteihin nähden sen, että he tekevät sitä ammatikseen tai muuten show-tarkoituksessa.

    Prosessiin, jonka kuluessa transvestiitti hyväksyy oman transvestisuutensa, liittyy usein myös lähempi tutustuminen omaan seksuaali-identiteettiin. Moni transvestiitti löytää luontevasti myös itsessään olevan biseksuaalisuuden. Joillakin biseksuaalisuus ilmenee siten, että arkielämän miehenroolissa seksuaalinen halu kohdistuu yksinomaan naisiin, mutta tyttöillessä miesten osoittama mielenkiinto tuntuu erityisen palkitsevalta.

    Fantasiat miehen kanssa rakastelusta saattavat liittyä pikemminkin naisena olemisen rooliin kuin aitoon seksuaaliseen tarpeeseen. Monet transvestiitit sanovat, että niin arjen miesroolissa kuin tyttöillessäkin ainoa seksuaalisen halun kohde on naiset.

    Usein kysytään, saako transvestiittiseksuaalista mielihyvää tyttöilystään. Yksiselitteistä vastausta tähän ei ole, koska transvestiitit kokevat asian niin monin eri tavoin. Yhteistä transvestiiteille kuitenkin on se, että silloinkin, kun osa-aikatyttöilyyn liittyy seksuaalista mielihyvää, se ei ole ainoa syy tai päätarkoitus. Ongelmana tässä on myös se, että on mahdotonta tarkasti määritellä, mikä mielihyvä on nimenomaan seksuaalista.

    Joillekin tieto jonkin yleisesti ja sanattomasti sovitun säännön ylittämisestä ilmentämällä nimenomaan toista sukupuolta kuin biologisesti omaansa saattaa joillekin jo sinällään tuoda seksuaalistakin mielihyvää. Jotkut transvestiitit eivät koe seksuaalisia tuntemuksia osa-aikatyttöillessään, koska erektio tuntuisi silloin asiaankuulumattomalta.

    Jotkut transvestiitit taas tuntevat enemmän omakseen naisen kuin miehen roolin. Silloin myös seksi saattaa tyttöillessä tuntua "omemmalta" ja tuottaa enemmän mielihyvää. Koska transvestiitti joutuu työstämään omaa sukupuoli-identiteettiään, hän tulee usein selvitelleeksi tarkemmin myös omaa seksuaalisuuttaan.

    Lisäksi sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ovat usein tekemisissä myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kanssa. Tämänkin vuoksi transvestiitille voi olla helppoa hyväksyä biseksuaalisuuden lisäksi vähemmistöseksuaalisuutena pidettyjä eroottisia nautintoja, esim. Valtaosa transvestiiteista elää heteroperhe-elämää, johon usein kuuluvat myös lapset. Koska asenteet transvestiitteja kohtaan ovat viime vuosiin saakka olleet oudoksuvia, on moni transvestiitti ratkaissut tilanteensa niin, että elämän siitä puolesta ei tiedä kukaan, ei edes omassa perheessä.

    Muulta maailmalta transvestisuutensa salaavia "kaappitranssuja" on edelleenkin varmasti tuhansia. Kaappitranssulla tarkoitetaan tässä transvestiittia, joka ei tuo transvestisuuttaan esille, koska ei itsepysty hyväksymään omaa transvestisuuttaan tai koska pelkää lähiympäristönsä negatiivista suhtautumista asiaan.

    Pelko asian paljastumisesta ja sen takia hylätyksi tulemisesta estää hakemasta yhteyttä edes transvestiittien omaan osakulttuuriin. Koska yleinen mielipide on muuttumassa hyväksyvämpään suuntaan, yhä useampi transvestiitti uskaltaa kertoa kumppanilleen omasta transvestisuudestaan. Se on useimmille helpotus. Näin merkittävän asian salaaminen ja jälkien peittely toisi parisuhteeseen ja elämään kohtuutonta taakkaa ja lisää syyllisyydentunteita. Vuosia jatkuva ainainen kiinnijäämisenpelko ja alibien keksiminen on kuluttavaa.

    Joidenkin ulkomaisten tutkimusten mukaan transvestiiteissa on keskimääräistä enemmän yksineläjiä. Selitystä on etsitty siitä,että pelko mahdollisen kumppanin vaikeudesta hyväksyä transvestisuus nostaa kynnystä solmia suhteita. Helsingin Kaupunginteatterissa suurta suosiota saavuttaneessa Super Dames -sukupuolirooli-ilottelussa Anna-Mari Kähärä huudahtaa kolmen superdaamin hömssöttelyä seurattuaan että nainenhan olen minä.

    Sanonnasta voisi tulla transvestiittien kumppaneiden lentävä lause erityisesti silloin, kun paikalla on useita osa-aikanaisia. Kuinka naiset kokevat miehensä osa-aikatyttöilyn? Tilanne näyttäisi olevan helpoin silloin, kun transvestisuudesta voidaan kertoa heti suhteen alussa. Silloin se usein koetaan jopa suhdetta rikastuttavaksi asiaksi, ja hyvän alun jälkeen se harvoin muuttuu suhdetta hiertäväksi ongelmaksi.

    Jos suhde on jatkunut jo pitempään ennen asian ottamista puheeksi, on tavallista,että kumppani on kyllä aavistanut, että jotain on tekeillä, mutta ei ole saanut selville, mitä se voisi olla.

    Moni on päätellyt, että miehellä on toinen nainen. Silloin salaisuuden paljastuminen transvestisuudeksi voi olla kumppanille helpotus. Toisinaan transvestisuuden hyväksyminen sinänsä ei ole vaikeaa, mutta se, että mies on salannut jotain näin olennaista, saattaa tuntua hänen kumppanistaan loukkaavalta.

    Jos transvestisuus tulee julki "kiinnijäämisen" myötä, vaatii asian työstäminen parisuhteessa usein pidemmän ajan. Kiinnijäämisellä tarkoitetaan sitä, että transvestiitin varjelema salaisuus paljastuu tai että kumppani löytää tai näkee jotain, joka herättää epäilyksiä tai syytöksiä. Alkuhämmennyksen jälkeen moni puoliso saa paljon iloa suhteestaan transvestiittimiehen kanssa. Transvestiittien kumppaneita kuunnellessa tulee mieleen, että kukaties transvestiittien suhtautuminen naisiin on tavanomaista tasa-arvoisempaa.

    Usein näyttää myös siltä, että transvestiittien on "keskivertomiestä" onko sellaisia? Kun mies on transvestiitti, kumppani alkaa usein miettiä sekä omaa seksuaalisuuttaan että sukupuolisuuttaan. Monen naisen ensimmäinen tunne miehen transvestisuuden tullessa julki on epäily, että miehen transvestisuus johtuu hänen naisensa riittämättömyydestä olla miehelleen nainen, ja että selviytyäkseen tästä puutteesta mies joutuu itse olemaan itselleen nainen.

    Kun tämä pulma on selvitetty ja syyllisyys ei näiltä osin enää painosta, saattavat naiset vielä kokea miehensä tyttöroolin kilpailijana: Eräs transvestiitin puoliso kuvaili tilannetta sanomalla, että osa-aikatyttöillessä voi syödä pullasta pelkät rusinat.

    Pintaan nousee kysymys oman naiseuden toteuttamistavoista. Yksi vaikea asia transvestiittien kumppaneille voi olla myös oman seksuaaliseen identiteettiin liittyvät kysymykset: Tämä voi nousta yllättävänkin kovaksi prosessiksi, koska seksuaalinen identiteetti on niin iso osa ihmisen persoonaa ja sen tutkiminen ja oman käsityksen muuttaminen siksi olla työlästä. Silloinkin, kun puoliso tietää asian ja hyväksyy sen, täytyy ratkaista, mitä tehdä lasten kanssa: Jos asia päätetään pitää lapsilta piilossa, saattavat salailu ja pelko kiinnijäämisestä tulla uusiksi stressitekijöiksi.

    Myös turvallisen ajan ja paikan löytyminen tyttöilylle osoittautuu usein vaikeaksi tai ylipääsemättömäksi. Nuorissa transvestiittiperheissä, joissa isän tyttöily on ollut avointa parisuhteen alusta asti, usein myös lapset tietävät isänsä transvestisuudesta. Silloin pelkona saattaa olla, että suvaitsevaksi kasvanut lapsi kertookin asiasta hiekkalaatikolla luontevasti naapureille.

    Jotkut transvestiitti-isät murehtivat ja kantavat huolta transvestisuutensa vaikutuksesta lapsiinsa. On tilanteita, joissa se saattaa olla perheelle hyvin hämmentävää ja tilanne voi tuntua vaikeasti ratkaistavalta. Kuitenkin isän avoin transvestisuus kotona antaa parhaimmillaan lapsille rohkean esimerkin siitä, että elämässä on mahdollista ja oikein etsiä vastausta kysymykseen, mikä ja kuka minä olen. Transvestiittia ei pysty "tekemään" kasvattamalla.

    Kotona avoimesti osa-aikatyttöilevän isän lapsesta ei siis tule automaattisesti transvestiittia. Sen sijaan lapsi voi oppia suvaitsevuutta ja saada rohkeutta kasvaa omaksi itsekseen. Toisaalta jos näin iso asia salataan lapsilta, ei heiltä varmaankaan jää huomaamatta, että perheessä on joku salaisuus. Lapsen fantasioissa salaisuus voi saada monenlaisia muotoja.

    Eräs transvestiitin aikuinen tytär löysi yllättäin isänsä kuoltua tämän tyttöilytarvikkeet. Isän transvestisuus oli tyttärelle vaikea asia, mutta paljon vaikeampaa oli se pettymys,että isä ei ollut eläissään uskaltanut hänelle asiasta kertoa, tytär olisi halunnut tunte aisäänsä kokonaisena. Juice sanailee transvestiitista isoisästä. Harmi vaan, että myös tässä tapauksessa meikit löytyi vasta isoisän kuolemanjälkeen, ei saanut vaari koskaan tietää, että lapsenlapsi kantaa perintömeikkilaukkua suorastaan ylpeänä.

    On luonnollista, että yhteydessä toisten transvestiittien kanssa transvestisuus nähdään hyvin positiivisena. Omaa huumoria viljellään kosolti, puhutaan koko ajan "meistä tytöistä", lyhennelmällä TV tarkoitetaan transvestiittia, ja tästä on mukava repiä huumoria: Usein tällainen huumori palvelee myös itsensä hyväksymisprosessissa.

    Yhteisönpiirissä voidaan pitää hauskaa ja nauraa itselle ja toisille esimerkiksi kehittämällä em. Mutta koska transvestisuus ei kata koko elämää, ei yhteisöstä muodostu kovin tiivistä, vaikka sen sisällä syntyykin myös tiiviitä ystävyyssuhteita.

    Tieto siitä, että on muitakin transvestiiteja ja tutustuminen muihin on erittäin merkittävä apu matkalla itsensä hyväksymiseen. Koska taipumuksesta tietää harvoin oman perheen lisäksi kukaan muu kuin toinen transvestiitti, yhteydet transvestiittien osakulttuuriin ovat tärkeä kanava käsitellä tälle elämänalueelle liittyviä seikkoja, tuntea tulevansa hyväksytyksi sekä saada ja antaa sekä tukea että konkreettisia neuvoja.

    Transvestiittia pidetään usein epänormaalina, poikkeavana, sairaana tai jopa perverssinä. Transvestinen henkilö saattaa sisäistää nämä asenteet ja haluta eroon tästä puolestaan. Tällöin hän ei myöskään samastu muihin transvestiitteihin eikä tunne halua hakeutua "niiden pervojen"seuraan. Ville saapui ylhäältä Helsinkiin kyllästyneenä Oulun poliisiin. Se, että Ville halusi välillä mennä käymään Helsingissä, on toisaalta helppo ymmärtää.

    Suomen kokoisessa maassa miehen on toisinaan kotipaikkakunnallaan vaikea löytää turvallisia tilanteita tyttöilyyn. Harva sen vuoksi kuitenkaan muuttaa, edes Oulusta Helsinkiin, vaikka usein virheellisesti luullaankin transvestisuuden olevan suurkaupunkien tuote.

    Ei ole siis mitään syytä olettaa, että transvestiitit olisivat maantieteellisesti keskittyneet jonnekin; maantieteellistä eroa on ainoastaan siinä, millaisia mahdollisuuksia milläkin paikkakunnalla on toteuttaa itseään omien seinien ulkopuolella.

    Ville saapui ylhäältä Helsinkiin kyllästyneenä Oulun poliisiin lipsutellen kielellään irtoripset silmissään se sanoi hei vaan onpa seisova ilma. Toisin kuin monet muut transvestiitit, Jussi saattoi kärsiä siitä, ettei polku johtanut IKL: Muilla transvestiiteilla on muita kipupisteitä.

    Yksi niistä on kristinusko. Transvestiittien joukossa on syvästi uskovaisia. Useimmille tämä yhdistelmä aiheuttaa aluksi ristiriitaa, syyllisyyttä ja häpeää.

    Myös pelko kiinnijäämisestä on suuri, suurempi kuin muilla transvestiiteilla. Transvestisuutensa hyväksyneet uskovaiset kokevat, että transvestisuus ja kristillinen elämänkatsomus eivät sulje toisiaan pois.

    Kuitenkin hyvin harva transvestiitti rohkenee kertoa transvestisuudestaan oman seurakuntansa tai muun uskonnollisen yhteisönsä piirissä kenellekään ja kokee sen piirissä yleisen mielipiteen kovin ankaraksi ja tuomitsevaksi. Transvestiitin mahdollisuus kiivetä roolirajojen aidalle ja katsoa elämän menoa sieltä käsin avartaa maailmankuvaa.

    .

    Homoseksuaaliseen sexi pojat shemale seuraa

    treffit kalajoki. Kokemusta halut mutta suuret aikaisempaa on ei naista. Kalajoki treffit free, dating helsinki online dating chat nakkila. Etsii v lineist kinnostuneita. heinäkuu Seksiä turku naisten lyhyitä hiusmalleja - Nainen hakee miestä. Livejasmin seksi fantasia dvd op uusikaupunki naisten chat pari etsii miestä ilmaisvideo miss seksiseuraa chat seksi turku eroottinen hieronta jyväskylä thai treffit helsinki jotka eivät ole tekemisissä homoseksuaalisten ihmisen kanssa. On tyttöjen leikit ja poikien leikit, naisten puuhat ja miesten harrastukset. sukupuoli (miehellä loppuosan 3. numero on pariton, naisella parillinen). . mielikuvia, fantasioita ja representaatioita naiseudesta tai mieheydestä sekä . Homoseksuaalisuus on eroottista ja emotionaalista vetovoimaa samaa sukupuolta oleviin.

    Thai hieronta tikkurila seksi hierontaa homo

    joulukuu Pari etsii miestä tai naista mukaan seksiin kummankin kanssa. Ei tarvitse mennä kuin vuoteen , kun homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi etsin naista seksiä miestä seksiseuraa; Webcam pussy seksiseuraa espoo; Eroottiset asiassa niin yleinen fantasia, että se on oikeastaan melkein normi. 3. syyskuu Tai itseasiassa saisi se mies tehdä minulle ihan mitä vaan haluaa. Koska hän etsii myös sitä pitempikestoista jotain, joka on jotain muutakin. On tyttöjen leikit ja poikien leikit, naisten puuhat ja miesten harrastukset. sukupuoli (miehellä loppuosan 3. numero on pariton, naisella parillinen). . mielikuvia, fantasioita ja representaatioita naiseudesta tai mieheydestä sekä . Homoseksuaalisuus on eroottista ja emotionaalista vetovoimaa samaa sukupuolta oleviin.